Onks viilaa näkyny

Olen kadottanut sellaisen näppäränkokoisen viilan. Käteen sopiva ei liian iso, ei liian pieni.
Muutaman päivän sitä etsin ja löysin vain lisää neulaviiloja, niitä on sitten tullut ostettua useammankin kerran ;)

Poikkesin sitten rautakauppaan. Muutaman minuutin hortoilun jälkeen kun henkilökunta oli inventoitu ymmärsin taas, että niistä ajoista kun Spede teki rautakauppasketsinsä ei ole mihinkään edetty. Siinä on jotain mystistä kuinka rautakaupat pysyy pystyssä osoittamatta minkäänlaista palveluhalukkuutta.

Mennessäni sisälle siellä oli kuusi myyjää tai ylipäätään henkilökuntaa ja asiakkaita ainostaan minä.
Siinä on jotain käsittämättömän taidokasta miten osataan olla huomaamatta sitä asiakasta joka pyörii hyllyjen välissä.

Ja jos joku epäilee heidän olleen työntouhussa niin ei, kyllä se oli ihan tavallista juoruamista.
Olisin jättänyt viilankin ostamatta, mutta kun en viitsinyt moisen vuoksi nähdä sen enempää vaivaa ja kuka tietää montako rautakauppaa olisin joutunut kiertämään ennenkuin olisin löytänyt jonkun palveluhaluisen.

Olis minulla ollut hieman muitakin tarpeita, mutta annoin sitten olla ja katson muualta ja ainahan sitä voi ostaa netistä, melkein mitä vaan tänä päivänä. Olis saanut sen viilankin, ehkä ensi kerralla.

Joskus joutuu nöyrtymään

Eilen tein helmiä varsin tyytyväisenä, olin olevinana ovela ja oivaltavani asioita.
En tehnyt niinkuin ennen vaan luulin olevani viisaampi ja keksineeni jotain uutta tekniikan suhteen. En keksinyt, aamulla oli monta rikkinäistä helmeä uunissa.

Kaiken lisäksi olin hieman liian väsynyt ja hosuin yhden sammakon kanssa, josta olisi tullut varsin kaunis, mutta se rikkui.

Aina ei kaikki mene niinkuin kuvittelee.

Jotain mukavaakin, keksin varsin oivan väriyhdistelmän jota kokeilen taatusti kun seuraavan kerran menen polttimelle ja oli yksi toinenkin kokeilu, josta tuli ihan kivan näköinen.

Muuten aikaa on kulutettu mustikkametsässä ja muita töitä tehden.

Erittäin haastavaa

Vaikka en yleensä lämpiä tilaushelmille, niin nyt tein poikkeuksen. Käytettävät värit oli tosi haastavia ja jos en tuntisi asiaa omakseni olisin varmaan kieltäytynyt edes kokeilemasta onnistuuko.
Pääväreinä oli runsaasti mustaa ja punaista. Tästä yhdistelmästä tekee vaikean se, että niitä ei kuumana erota toisistaan. Punaiset lasit on aina mustia kuumana. Kyse oli myös aika suurista helmistä joilloin riski punaisen palamisesta lisääntyy ja sitähän ei sitten nää kun se lasi on mustaa :D

Jotain kuitenkin on uunissa, jouduin vaan lopettamaan tarkoitettua aiemmin kun ukkonen tuli liian lähelle, en viitsi ottaa riskiä uunin kanssa.

Nyt peukut pystyssä, että edes joku helmistä on onnistunut väriensä puolesta ja muutenkin.
On se taas jännää odottaa mitä sieltä tulee.

Haasteita

Menen muutaman tunnin päästä illaksi helmiä tekemään.
Nyt jos laittaa väriehdotuksia, lupaa ainakin yhden totettaa ja esitellä huomenna blogissa.
Mahdollisista ehdotuksista valitsen itselleni mieluisamman :D

Noitavaino

Tämä pääsiäisnoita on vainonnut minua kuistilla siitä saakka kun sen ostin.
Joka kerta ohi kulkiessa olen ajatellut, että noita värejä täytyy kokeilla.
Eilen sen sitten tein. Olin sen verran hölmö, että otin kuvan auringossa ja värit
haalistui moisesta.

Muuten tämä viikko on mennyt melkoisen luomisen vimman merkeissä. Loppua ei näy, mutta nyt on pakko jarruttaa, ei jaksa enää. Pää elää ihan omaa elämäänsä, eikä kuuntele järkeä yhtään.
Joka päivä on ollut "pakko" tehdä helmiä.

Yöunet on jääneet vähiin vaikka mahdollisuus nukkumiseen kyllä olisi ollut. Tämä aamuna viiden tunnin yöunien jälkeen pää oli taas hereillä. Helmien tekeminen ottaa hartioihin kun sitä tekee työnä. Eilen illalla hartiat olit tulessa, joten vaikka kuinka tekisi mieli niin nyt pidetään pieni tauko. Ainakin yksien kunnon yöunien verran. Ei silti olen jo tehnyt itselleni työsuunnitelman viikonlopuksi.

Lopuksi vielä kuva koirasta, joka koittaa viestittää: Onks pakko, jos ei tahdo?

Pää täynnä ideoita

Päässä käy melkoinen myrsky kun ideat kulkee edestakaisin.
Toivottavasti ne jossain vaiheessa tulee sitten koruiksi saakka. Ei mitään maata mullistavaa, mutta ihan hauskoja helmiä kuitenkin syntyy kaiken aikaan.

Eilen oli mukava päivä kun oli toinen helmentekijä paikalla. Melkoisen ahkerasti helmiä valmistuikin. Hetki sitten jätin ne postin kuljetettavaksi, toivottavasti Kusti on ahkera ja helmet jo huomenna perillä.

Nyt kiiruusti takaisin polttimelle, ettei arvokkaat ajatukset ehdi karkaamaan.

HoLa-Korun blogiin laitan muutaman kuvan vielä tänään.

Hups, taidaanpa jättää huomiselle kun Patina ehti jo :D