Vierailijoita

Tänä talvena meillä on ollut ilo saada uusia vierailijoita lintulaudalle. Tiklit on toistuvasti käyneet syömässä. Viime talvena oli viisi tikkaa, niitä ei ole näkynyt nyt ollenkaan. Ihan mielelläni minä tikat vaihdan tikleihin :D

Muutama lasin takaa otettu kuva. Kuvat ei laadullaan päätä huimaa, yleensä pitää olla vielä aika nopea jos meinaa jonkinlaista kuvaa saada. Kyllä niistä nyt kuitenkin erottaa, ettei ole talitinttejä ;)

Myyrän ja Haukan vuosi

Olkaa huoleti en ole kehitellyt mitää uutta horoskooppi systeemiä :D

Myyräkannat on olleet niin pitkään korkealla, että se näkyy selkeästi haukkojen määrässä.
Päivittäin näkee haukkoja ihan tässä tontin "päällä" ja aina kun lähtee niin matkan varrella.
Eilen mies katselin muutaman nuoren haukan lentoharjoituksia, viime viikolla minä katselin ruskosuohaukkanaarasta ( tai sinisuo), oli muuten komea lintu.

Toivottavasti lisääntyneet haukkakannat saa myyräkannat laskuun, vihdoin.

Räksät ja muut rastaat on kaikki jättäneet pihapiirin joskus pari viikkoa sitten, mikä otettiin ilolla vastaan. Saatin syödä kaikki kolmekymmentä kirsikkaa itse :D

Räystäspääskyt on vielä poikasineen tontilla. Niiden poikaset on hauskoja kun lentävät päivän ja ahtautuvat sitten pesään yöksi.

Harmaasieppoja on tänä vuonna tontilla vähintään kaksi poikuetta, ehkä jopa enemmän.
Tämä vanhan kansan paarmalinnuksi kutsuma on varsin tervetullut runsaslukuisena asustelemaan täällä.
Harmaasiepon poikasen pelastin reilu kolme viikkoa sitten kasvihuoneesta. Ei osannut mennä ovista ulos vaikka molemmat päät oli auki. Emo katseli ikkunan takaa ja kutsui poikasta. Parin tunnin päästä se sitten oli niin väsynyt, että sain sen käsiini ja ulos.
Pari päivää sitten siellä on varttuneempi poikanen, se löysi tiensä ulos suhteellisen nopeasti.
Samalla huomasin siepon pesän olleen kasvihuoneen räystään alla.

Siilejä en ole enää nähnyt, mutta kyllä ne varmaan tuolla on. Yöt on vaan niin pimeät jo, ettei siellä enää viitsi niitä tähystellä.

Parempi seitsemän pihlajassa

Joskus aiemmin kerroin käenpiian muuttaneen meille. Suurempaa meteliä tuo ei pitänyt tai se jäi paljolti muiden lintujen melun alle. Sen verran sitä kuitenkin kuultiin ja nähtiin, että tiedettiin missä se pesii. Sitä ei kovin usein päässyt näkemään ja olemuskin on melko vaatimaton.
En ole mikään haka lintujen tuntemisessa, mutta yleensä huomaan kyllä jos nään jonkun oudomman linnun.

Pari päivää sitten katselin ikkunasta pihalle pihlajapuuhun. Huomasin ensin yhden käenpiian ja sitten toisen, lopulta laskin niitä olevan siinä seitsemän yhtä aikaa. Voimme todeta pesinnän onnistuneen.

On muuten tehokas porukka syömään tuholaisia puista :D

Valokuva todisteet

Liikkuva kohde on aina vaikea kuvata, varsinkin kun se on vielä hieman pelokas ja koittaa päästä piiloon. Muutama kuva todisteeksi kuitenkin, että meillä oikeesti on siilejä :D

Äiti siilistäkin otin kuvia, mutta ne oli kaikki kohdistunut johonkin muulle kuin siihen siiliin, tai olis siellä ollut yksi, mutta kuka haluaa katsoa ison siilin takapuolta, pikkuisen takapuolesta onkin sitten kuva :D

Kolme niitä on varmasti, kaksi sen verran erikokoista poikasta olen nähnyt, itsekseen nuo jo kulkee.

Tämä on se pienempi poikanen.

Maaseutu

Isolla siilillä, joka on varsin taitava kiroilija on sitten myös jälkeläisiä, toivottavasti monikossa.
Tänään keskellä kirkasta päivää poikanen, ei pieni, mutta ei kovin suurikaan käveli muina miehinä pitkin pihaa. Ei kiroillut ollenkaan, selkeästi on polvi pojasta parantunut.

Osaa se sitten olla suloinen näky, kun hipsuttelee ympäriinsä :D . Toivottavasti tulee lisää näköhavaintoja.

Muutama kuva lisää kasveista.

Kauneus ympärillä

Aina on sanottu, kauneus on katsojan silmässä. Mikään ei voi pitää sen enempää paikkaansa :D
Jotain pihasta otettuja kuvia, toivottavasti näette niissä samaa kauneutta kuin minä.


Tämä sieni asustaa vanhan koivun kannon sisällä.

Jasmike, todella iso matala puska, kukkii parhaillaan täynnä kukkia, eikä ole ollut vuosien saatossa moksiskaan vaikka koira on sen juurilla kaivanut, etsiessää viileää paikkaa.

Joku mehikasvi, olen tainnut saada tuliaisena entiseltä työkaverilta, muutama vuosi sitten.

Hiirenvirna
Voikukka, hieman vanha jo.

Todistettu

Tälläisen lapun oli ukkonen jättänyt aamulla keittiöön. Varsin iloinen uutinen :D

Sepän tekemiä nauloja

Viime viikonloppuna oli Jaarassa markkinat.
Markkinat on pienet, mutta ehtiipä kiireettä katsella mitä on tarjolla. Paikalla oli mm. Jan Torstenssonin lasistudiolta helmenteon työnäytös. Nämä helmet tehdään eri tekniikalla kuin lamppuhelmet. Mielenkiintoista on kuitenkin sekin, itse olen yhden viikonlopun kurssilla ollut muutama vuosi sitten juuri tuolla Jaarassa.

Melkoinen virtuoosi on mies joka tekee karhuja ja muita veistoksia moottorisahalla, valitettavasti nimeä en muista, mutta Mouhijärveläinen kuitenkin.

Työnäytöksiä oli myös kahdella sepällä, joista Pasi Hurttila ystävällisesti ohensi minulle muutaman naulan.

Mukaan tarttui, tomaatteja, leipää tai kakkoa vissiin, pullaa, sepän tekemiä nauloja ja haka, Aloe vera tuotteita, mausteita ja varmaan jotain muutakin. Vatsaan meni muurinpohja lettu.

Yhden naulan jo uhrasin. Jäljittelee vuosi sitten tekemääni ruostumatonta rakkautta. Valitettavasti vaan sellaiset naulat mitä siihen käytin on kiven takana. Muodon kun pitäisi olla valmiiksi vääntynyt.

Ai, niin taisin keksiä viimeyönä aamuyöstä kukkahelmelle sopivan ripustuksen, täytyy vielä päivänvalossa testata tuliko siitä oikeesti hyvä.

Tässä vaiheessa vuotta.....

....muistan aina miksi ihan oikeasti haluan asua täällä.
Luonto ihan siinä ikkunan takana, lehdet luo varjon polttavalta auringolta.

Helmiverstas kutsuu jälleen :D

Tulee kai kuitenkin

Tänään oli ensimmäinen lämmin päivä, eikä sekään niin lämmin. Ensimmäisen kerran huomasin äsken sen kevään hajun minkä yleensä haistaa jo maaliskuussa. Tuuli tänääkin päivää kuitenkin jäähdytti.

Kuulopuheitä västäräkistä olen kuullut tälläkin tontilla, silti ensimmäinen oma näköhavainto oli tänään. Samalla sitten saapuvat räystäspääskyset.

Ulkona on kova meteli ja konttaraisista osalla ainakin vielä morsian saamatta, siihen malliin heiluu siivet kun niitä koitetaan misuille esitellä.

Sinivuokot kukkii mukavasti, mieltä kaihertaa myyrien verottama runsas penkkimäinen esiintymä talon toisessa päädyssä. Valkovuokot on puskeneet päitää kuivan ruohon seasta varsin vauhdikkaasti.

Muutama kevät kuva täältä.