Joskus joutuu nöyrtymään

Eilen tein helmiä varsin tyytyväisenä, olin olevinana ovela ja oivaltavani asioita.
En tehnyt niinkuin ennen vaan luulin olevani viisaampi ja keksineeni jotain uutta tekniikan suhteen. En keksinyt, aamulla oli monta rikkinäistä helmeä uunissa.

Kaiken lisäksi olin hieman liian väsynyt ja hosuin yhden sammakon kanssa, josta olisi tullut varsin kaunis, mutta se rikkui.

Aina ei kaikki mene niinkuin kuvittelee.

Jotain mukavaakin, keksin varsin oivan väriyhdistelmän jota kokeilen taatusti kun seuraavan kerran menen polttimelle ja oli yksi toinenkin kokeilu, josta tuli ihan kivan näköinen.

Muuten aikaa on kulutettu mustikkametsässä ja muita töitä tehden.

Parempi seitsemän pihlajassa

Joskus aiemmin kerroin käenpiian muuttaneen meille. Suurempaa meteliä tuo ei pitänyt tai se jäi paljolti muiden lintujen melun alle. Sen verran sitä kuitenkin kuultiin ja nähtiin, että tiedettiin missä se pesii. Sitä ei kovin usein päässyt näkemään ja olemuskin on melko vaatimaton.
En ole mikään haka lintujen tuntemisessa, mutta yleensä huomaan kyllä jos nään jonkun oudomman linnun.

Pari päivää sitten katselin ikkunasta pihalle pihlajapuuhun. Huomasin ensin yhden käenpiian ja sitten toisen, lopulta laskin niitä olevan siinä seitsemän yhtä aikaa. Voimme todeta pesinnän onnistuneen.

On muuten tehokas porukka syömään tuholaisia puista :D

Uusia ahaa elämyksiä

Minulla oli yksi helmentekijä useamman päivän vuokrapolttimella. Hän tekin helmiä ihan omalla tyylillä, tekniikkaan ei paljonkaan puututtu. Helmet oli kaikki isoja ja iloisen värisiä.
Näissä helmissä on vaikutteita niistä helmistä, minä vaan olen tekniikan orja, enkä osaa tehdä huolettomia helmiä.

Värit on minun lempivärejä, näihin olen kuitenkin koittanut hakea ilmavuutta ja rentoutta.
Eli irti säännönmukaisuudesta.

Tykkään lopputuloksesta kovasti :D Syvyyttä on kovin vaikea saada kuvattua.

Erittäin haastavaa

Vaikka en yleensä lämpiä tilaushelmille, niin nyt tein poikkeuksen. Käytettävät värit oli tosi haastavia ja jos en tuntisi asiaa omakseni olisin varmaan kieltäytynyt edes kokeilemasta onnistuuko.
Pääväreinä oli runsaasti mustaa ja punaista. Tästä yhdistelmästä tekee vaikean se, että niitä ei kuumana erota toisistaan. Punaiset lasit on aina mustia kuumana. Kyse oli myös aika suurista helmistä joilloin riski punaisen palamisesta lisääntyy ja sitähän ei sitten nää kun se lasi on mustaa :D

Jotain kuitenkin on uunissa, jouduin vaan lopettamaan tarkoitettua aiemmin kun ukkonen tuli liian lähelle, en viitsi ottaa riskiä uunin kanssa.

Nyt peukut pystyssä, että edes joku helmistä on onnistunut väriensä puolesta ja muutenkin.
On se taas jännää odottaa mitä sieltä tulee.

Ai, niin

kiireessä meinaa unohtaa kaikenlaista :D

Luxonia järjesti tänäkin vuonna korusuunnittelukilpailun, taisi olla jo kolmas.
Ensimmäisenä vuonna osallistuin, toisena en ja nytkin meinasi jäädä väliin. Muutamaa tuntia* ennen kilpailun sulkeutumista muistin kuitenkin helmet, jotka sopivat aiheeseen loistavasti.
Aiheena oli Valo.

Kesäyön Keijuiksi nimesin tämän korun. Oikein vaan mahdottoman vaikeita olivat helmet kuvattaviksi.

Kilpailuun osallistuneet korut ja voittaja on nähtävillä täällä.

* Kun sitten lopulta laitoin kuvan menemään tuntia ennen määräaikaa tajusin, että aikaa olisi ollut vielä vuorokausi :D.

Valokuva todisteet

Liikkuva kohde on aina vaikea kuvata, varsinkin kun se on vielä hieman pelokas ja koittaa päästä piiloon. Muutama kuva todisteeksi kuitenkin, että meillä oikeesti on siilejä :D

Äiti siilistäkin otin kuvia, mutta ne oli kaikki kohdistunut johonkin muulle kuin siihen siiliin, tai olis siellä ollut yksi, mutta kuka haluaa katsoa ison siilin takapuolta, pikkuisen takapuolesta onkin sitten kuva :D

Kolme niitä on varmasti, kaksi sen verran erikokoista poikasta olen nähnyt, itsekseen nuo jo kulkee.

Tämä on se pienempi poikanen.

Maaseutu

Isolla siilillä, joka on varsin taitava kiroilija on sitten myös jälkeläisiä, toivottavasti monikossa.
Tänään keskellä kirkasta päivää poikanen, ei pieni, mutta ei kovin suurikaan käveli muina miehinä pitkin pihaa. Ei kiroillut ollenkaan, selkeästi on polvi pojasta parantunut.

Osaa se sitten olla suloinen näky, kun hipsuttelee ympäriinsä :D . Toivottavasti tulee lisää näköhavaintoja.

Muutama kuva lisää kasveista.

Kauneus ympärillä

Aina on sanottu, kauneus on katsojan silmässä. Mikään ei voi pitää sen enempää paikkaansa :D
Jotain pihasta otettuja kuvia, toivottavasti näette niissä samaa kauneutta kuin minä.


Tämä sieni asustaa vanhan koivun kannon sisällä.

Jasmike, todella iso matala puska, kukkii parhaillaan täynnä kukkia, eikä ole ollut vuosien saatossa moksiskaan vaikka koira on sen juurilla kaivanut, etsiessää viileää paikkaa.

Joku mehikasvi, olen tainnut saada tuliaisena entiseltä työkaverilta, muutama vuosi sitten.

Hiirenvirna
Voikukka, hieman vanha jo.

Todistettu

Tälläisen lapun oli ukkonen jättänyt aamulla keittiöön. Varsin iloinen uutinen :D